Lauantaina meillä oli kehässä vaan Indymme, minun voitettuani Jyväskylässä osakilpailu ja lunastettuani lipun SM-finaaliin, en saanut osallistua lauantaina järjestettävään osakilpailuun.
Kehässä tuomarina toimi 53:lle keskikokoiselle villakoiralle Jouko Leiviskä, joka antoi Indylle ERI/2. Esitin myös Indyn sisaren Taran (Soltar's Got To Be Funky) joka sai luokassaan ERI:n.
Pääsimme myös isossa kehässä piipahtamassa kasvattajaluokkamme kanssa. Näinkin suuresta näyttelystä kuin messarista, on vaikea saada sijoituista ryhmistä, mutta pääsimme kuitenki BIS-3:ksi! Tuomarina toimi Rui Oliveira, Portugalista.
Soltar's breeder group BIS-3! © Finnish Kennel Club
Sitten koitti sunnuntai ja viimeisen SM-finaalin vuoro. Kilpailua tuli tuomaroimaan Islannista tullut Auður Sif Sigurgeirsdóttir, jolla on myös hieno junnu-ura takanaan.
Kilpailukoiran valinta oli vaikea, nimittäin oman ottaminen ei ollut oikein mahdollista (yksi oli karvaton ja muut olisivat olleet seonneet isosta kehästä täysin), vaikka alunperin suunnittelin kilpailevani sen saman kanssa, jonka kanssa tämän kaiken aloitin (eli Kasperini). Kuitenkin tämän vuoden aikana tuli pyörittyä niin paljon puudeleiden seurassa, että valintani ei kuitenkaan ollut lopuksi vaikea arvata - ja olen tyytyväinen valintaan, jonka tein.
Kilpailin siis ensimmäistä kertaa keskikokoisen villakoiran Ditan (Soltar's Beautiful Stranger) kanssa, joka on hurmaavin mummo mitä olen koskaan tavannut! 9 vuotta ikää riittää ja hän se vain kaunistuu entistä enemmän vanhetessaan.
Nautin todellakin olostani jo sisääntulosta lähtien, ja olen kiitollinen että Jukka ja Janneke suostuivat lainamaan minulle näin mukavaa koiraa kuin Ditaa viimeiseen kilpailuuni, kiitokset tuhannesti.
Siltä tytöltä nimittäin löytyy tyyliä!
Kaikkien yksilöarvosteluiden jälkeen tuomari poimi ensin 11 parasta joukkoon, johon minäkin pääsin mukaan! Ja taas niin kuin viime vuonnakin, finaalissa kilpaili 3 ihmistä villakoiran kanssa, ja jokainen meistä pääsi jatkoon!
Lopuksi tuomari poimi 11:sta jatkoon omasta mielestään 5 parasta, enkä tahtonut sitä jo uskoa kun tajusin tuomarin osoittavan minua ja pyytävän jatkoon. Sillä tajusin sijoittuvani ensimmäistä kertaa finaalissa, ja se oli suuri voitto se.
Tuomari toi vaihtokoiriksi jokaiselle tiibetinspanielin ja pyysi meitä jokaista yksitellen ne esittämään. Lopuksi vielä vaihdettiin kerran keskenään koiria ja sitten lopulta aloitettiin sijoittamaan. Porukka vain väheni ja väheni, mutta sitten minulta menikin yhtäkkiä hillintä jolle en mahdannut mitään, kun tajusin ystäväni Miia Laurosen ja minun olevan vain jäljellä. Olemme Miian kanssa molemmat kokeneet pitkän uran junnuissa ja tunteneet pitkään, joten se kummalle voitto tulee, oli sillä hetkellä yks lysti! Olin vain niin onnellinen siitä hetkestä silloin.
Tuomari kuitenkin pyysi meitä vielä kerran kehän ympäri vetämään ennen kuin ilmoittaa kummasta tulee Suomenmestari. Unelmani oli jo toteutunut, mutta sitäkin suurempi, niin suuri että se tuntui mahdottomalta, oli toteutumassa. Tuomari pisti minut voittamaan joten,
minusta tuli Suomenmestari 2008 ja pääsen Englantiin Cruftsiin edustamaan Suomea! :) Suurempaa kunniaa en voisi ikinä saada!
© Saana Simola
1st in Finnish Championship Final 2008 !! The judge: Auður Sif Sigurgeirsdóttir from Iceland
Moni on tullutkin kysymään heti kisan jälkeen ja viikko siitä eteenpäin, miltä nyt tuntuu. Se vain on oikeasti niin vaikeaa selittää, sitä tunnetta sillä hetkellä, edes tuhansilla sanoilla. Sanotaan vaan että taisin ainakin yli viikon verran "flying up in the sky" :)
Nähtävästi tämä kisa ei jäänytkään viimeisekseni sitten.
Tahdon kiittää kaikkia näistä junnuvuosista, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua, eritoten yksi tärkeä ihminen täytyy mainita, joka on ollut piireissä mukana kanssani jo vuodesta 2004 vaikka hänen uransa on ollut jo ohi vuodesta 2006, mutta yhä on jaksanut olla apuna ja tukena. Nimittäin ystäväni Terhi Korhonen. Loppuun saakka me vedettiin :-)
Ja myös äitini, joka on suostunut ahkerasti maksamaan kaikki matkakuluni ja ilmottautumiseni kaikkiin näihin näyttelyihin, ja siten mahdollistanut myös tämän voittoni.
Tahdon kiittää myös Jukkaa ja Jannekea yhä Ditan lainasta, Dita se jaksaa loistaa aina kehässä.
Tämä voitto vaan tuntuu yhä uskomattomalta asialta, ja jonka kuvittelen jonkun tulevan hakevan minulta pian pois. Ei kai ketään oikeasti tule, eihän?
lisää kuvia minusta ja Ditasta finaalista löytyy:
http://picasaweb.google.fi/norjyl/FinnishChampionshipFinal08#
Kilpailukoiran valinta oli vaikea, nimittäin oman ottaminen ei ollut oikein mahdollista (yksi oli karvaton ja muut olisivat olleet seonneet isosta kehästä täysin), vaikka alunperin suunnittelin kilpailevani sen saman kanssa, jonka kanssa tämän kaiken aloitin (eli Kasperini). Kuitenkin tämän vuoden aikana tuli pyörittyä niin paljon puudeleiden seurassa, että valintani ei kuitenkaan ollut lopuksi vaikea arvata - ja olen tyytyväinen valintaan, jonka tein.
Kilpailin siis ensimmäistä kertaa keskikokoisen villakoiran Ditan (Soltar's Beautiful Stranger) kanssa, joka on hurmaavin mummo mitä olen koskaan tavannut! 9 vuotta ikää riittää ja hän se vain kaunistuu entistä enemmän vanhetessaan.
Nautin todellakin olostani jo sisääntulosta lähtien, ja olen kiitollinen että Jukka ja Janneke suostuivat lainamaan minulle näin mukavaa koiraa kuin Ditaa viimeiseen kilpailuuni, kiitokset tuhannesti.
Siltä tytöltä nimittäin löytyy tyyliä!
Kaikkien yksilöarvosteluiden jälkeen tuomari poimi ensin 11 parasta joukkoon, johon minäkin pääsin mukaan! Ja taas niin kuin viime vuonnakin, finaalissa kilpaili 3 ihmistä villakoiran kanssa, ja jokainen meistä pääsi jatkoon!
Lopuksi tuomari poimi 11:sta jatkoon omasta mielestään 5 parasta, enkä tahtonut sitä jo uskoa kun tajusin tuomarin osoittavan minua ja pyytävän jatkoon. Sillä tajusin sijoittuvani ensimmäistä kertaa finaalissa, ja se oli suuri voitto se.
Tuomari toi vaihtokoiriksi jokaiselle tiibetinspanielin ja pyysi meitä jokaista yksitellen ne esittämään. Lopuksi vielä vaihdettiin kerran keskenään koiria ja sitten lopulta aloitettiin sijoittamaan. Porukka vain väheni ja väheni, mutta sitten minulta menikin yhtäkkiä hillintä jolle en mahdannut mitään, kun tajusin ystäväni Miia Laurosen ja minun olevan vain jäljellä. Olemme Miian kanssa molemmat kokeneet pitkän uran junnuissa ja tunteneet pitkään, joten se kummalle voitto tulee, oli sillä hetkellä yks lysti! Olin vain niin onnellinen siitä hetkestä silloin.
Tuomari kuitenkin pyysi meitä vielä kerran kehän ympäri vetämään ennen kuin ilmoittaa kummasta tulee Suomenmestari. Unelmani oli jo toteutunut, mutta sitäkin suurempi, niin suuri että se tuntui mahdottomalta, oli toteutumassa. Tuomari pisti minut voittamaan joten,
minusta tuli Suomenmestari 2008 ja pääsen Englantiin Cruftsiin edustamaan Suomea! :) Suurempaa kunniaa en voisi ikinä saada!
© Saana Simola
1st in Finnish Championship Final 2008 !! The judge: Auður Sif Sigurgeirsdóttir from Iceland
Moni on tullutkin kysymään heti kisan jälkeen ja viikko siitä eteenpäin, miltä nyt tuntuu. Se vain on oikeasti niin vaikeaa selittää, sitä tunnetta sillä hetkellä, edes tuhansilla sanoilla. Sanotaan vaan että taisin ainakin yli viikon verran "flying up in the sky" :)
Nähtävästi tämä kisa ei jäänytkään viimeisekseni sitten.
Tahdon kiittää kaikkia näistä junnuvuosista, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua, eritoten yksi tärkeä ihminen täytyy mainita, joka on ollut piireissä mukana kanssani jo vuodesta 2004 vaikka hänen uransa on ollut jo ohi vuodesta 2006, mutta yhä on jaksanut olla apuna ja tukena. Nimittäin ystäväni Terhi Korhonen. Loppuun saakka me vedettiin :-)
Ja myös äitini, joka on suostunut ahkerasti maksamaan kaikki matkakuluni ja ilmottautumiseni kaikkiin näihin näyttelyihin, ja siten mahdollistanut myös tämän voittoni.
Tahdon kiittää myös Jukkaa ja Jannekea yhä Ditan lainasta, Dita se jaksaa loistaa aina kehässä.
Tämä voitto vaan tuntuu yhä uskomattomalta asialta, ja jonka kuvittelen jonkun tulevan hakevan minulta pian pois. Ei kai ketään oikeasti tule, eihän?
lisää kuvia minusta ja Ditasta finaalista löytyy:
http://picasaweb.google.fi/norjyl/FinnishChampionshipFinal08#
